TAAS RAPISEE

Salmiakkisanomia on käynyt selaamassa jo yli tuhat kävijää! Sehän on aivan mahtavaa. Onnea kaikille tekijöille! Nyt on seuraavan askeleen aika: lehti kaipaa uusia tekstejä. Ei riitä, että lehti on olemassa, tarvitaan juttuja, jotka kutsuvat kävijän palaamaan. Tarjolla olisi monenlaista kirjoitettavaa, kaikkea runoista vitseihin. Ja moni palsta on vielä avaamattakin! Tämän kerran pääasia on siis haastaa teidät kaikki kirjoitustöihin. Jos et keksi mitään kirjoitettavaa kirjoita itsestäsi: Missä olet? Mitä näet edessäsi? Mitä sinulla on taskussa? Mitä sanoit viimeksi? Mitä sinulle oikein kuuluu juuri nyt? Mitä olet viime aikoina puuhastellut? Mistä haaveilet? Mikä eläin olisit, jos olisit eläin? Ketä ihailet? Mitä kirjoja olet lukenut? Mitä oikein olet miettinyt? Millaista unta näit? Mitä söit? Kirjaa ensin ylös tapahtumia. Muuta ne sitten runoksi. Tai vaikka seikkailukertomukseksi:

"On pyryttänyt koko päivän ja aamulla meni sähköt puoleksi minuutiksi. Sen jälkeen laajakaistayhteys ei toiminut moneen tuntiin. Soitin puhelinyhtiöön. Lupasivat selvittää, missä vika on. Minun oli pakko jättää kirjoituspuuhat kesken. Kävin sen sijaan kävelemässä koirieni kanssa. Kävelin kylälle ja takaisin, mutta en nähnyt yhtään ainoaa ihmistä... Vasta kotiin palattuani aloin miettiä sitä tarkemmin: Missä kaikki ovat? Olenko yksin koko saarella? Yksin keskellä kaiken aikaa yltyvää lumimyrskyä..."

Runona päivän tapahtumat näyttäisivät toiselta:

Sähkökatko.
Yhteydet poikki.
Otan koirat ja lähden kävelylle.
En näe ketään. En ihmistä, en kissaa, en jänistä.
Palaan kotiin, sytytän keittiön uuniin tulen.
Katan kupin itselleni.
Tämä on hyvä päivä.
Minä tilasin yksinäisyyttä.
Ja sen saari minulle antoi.

Tai jos kirjoittaisikin koirista:

Kolme kosteaa kuonoa.
Kaksitoista tassua.
Kolme pyryssä heiluvaa häntää.
Kuusi korvaa,
kuusi minua katsovaa silmää.
Kolme kasaa mustavalkoista karvaa,
sarja iloisia haukahduksia:
Kävelyretki lumipyryssä,
koirien taivas.

Mahdollisuuksia on monia. Ja ainahan voi antaa itselleen ominaisuuksia, joita ei oikeasti ole. Kirjoittaa fantasiaa....

" Tuuli nosti minut ilmaan ja kieputti villisti. Lensin saunan yli, kengänkärjet savupiippua hipaisten. Hakisin vain postin."

Erinomainen aarreaitta aihetta etsivälle on myös oma perhe. Jospa kirjoittaisikin siitä:

" Poika mesettää ja chattää, katsoo animea koneelta, soittaa bassoa ja rumpuja ja vetää pipon syvälle päähän.
Toinen neppaa autoja kavereiden kanssa Torkkelinpuistossa, autoilee, 18-vuotias.
Tytär nauraa puhelimessa minun tyhmälle vitsilleni ja tanssii televisioruudussa.
Kurre soittaa saksofonia, mouruaa kevättä tulevaksi. Minä kirjoitan kirjan valmiiksi ja juoksen avantoon."

Nyt olen potkaissut pallon peliin! Ota syöttö kiinni ja kuljeta palloa eteenpäin, kirjoita Salmiakkiin vielä tänään. Pistä hihat heilumaan, pistä tuulemaan, anna palaa! Heitä meitä lauseilla, viskaa tarinoilla, ruoki runoilla.
Tehdään lehteä yhdessä.
Niin salmiakkipussi rapisee taas!


Hiittisissä tammikuun lopussa 2006,
eppu



Eppu Nuotio, kirjailija
Salmiakki-lehden päätoimittaja

SALMIAKKIA, NAM!

Tuntuu hyvin juhlalliselta kirjoittaa pääkirjoitusta lehteen, jota niin moni on niin pitkään odottanut tulevaksi ja jonka synnyttäminen on kestänyt aika kauan. Talvella 2003 Saksan Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivillä aloitettiin lehden suunnittelu, syksyllä 2004 joukko Suomi-koulujen oppilaita oli Helsingissä, Annantalon kulttuurikeskuksessa keksimässä lehden palstoja yhdessä Sanataideopettajien Tuutikki Tolosen ja Outi-Maria Takkisen kanssa. Eri puolilla Saksaa on kaiken aikaa kirjoitettu lehteen tulevia juttuja ja ne ovat kulkeneet sähköpostin välityksellä edestakaisin kaupunkien ja maiden välillä. Ja nyt, lopulta, yli kaksi vuotta lähtölaukauksen jälkeen, SALMIAKKI on valmis selailtavaksi. Jotkut palstat ovat käynnistyneet hienosti, toiset odottavat vielä ensimmäisiä juttujaan. Pääasia kuitenkin on, että nyt karkkipussi on auki ja me pääsemme maistelemaan uunituoretta SALMIAKKIA. Mutta paras on vasta edessä päin, nettilehti kasvaa, muuttuu ja päivittyy kaiken aikaa. Tämän ensivaiheen ovat rakentaneet Saksan Suomi-koulut, nyt kutsumme myös muissa maissa olevia Suomi-kouluja opettajineen ja oppilaineen mukaan lehdenteon kiehtovaan maailmaan. SALMIAKKI on ulkomailla asuvien Suomi-koululaisten oma kanava, kohtaamispaikka, suora yhteys omanikäisiin niin kaukana maailmalla kuin pienessä Suomessakin. SALMIAKIN sivuilla voi tutustua sekä itseensä että toisiin. Voi tempautua jatkokertomuksen pyörteisiin tai löytää itsessään piilevän rock-lyyrikon, sadunkertojan tai horoskooppien laatijan. SALMIAKKI tarjoaa mahdollisuutta pitää suomen kielen taitoa yllä hauskalla ja kiehtovalla tavalla. SALMIAKKI kutsuu viihtymään, lukemaan, kirjoittamaan, ällistymään, innostumaan ja osallistumaan. SALMIAKKI kutsuu yhteiselle matkalle, yhteiseen lehdentekoon! Jokaisella on oma suosikki salmiakkinsa myös karamellien joukossa. Nettilehti SALMIAKKI maistuu siltä, miltä sinä haluat sen maistuvan, lehden palstat odottavat juuri sinun juttuasi.

Eppu Nuotio, kirjailija
Salmiakki-lehden päätoimittaja

kuva:Sofia